Unelmana ikuisesti kiertävä tekstiili
Unelmana ikuisesti kiertävä tekstiili
Kuluttaja on aika ajoin ihmeissään rikkoutuneen tai pesussa nyppyyntyneen vaatteen kanssa. Mitä tehdä rikkinäisille farkuille tai villaneuleille, kun korjatakaan ei enää kannata?
Sekajäte on yksi vaihtoehto. Vuoden 2016 alusta voimaan tullut uusi tekstiilijätelaki kieltää tekstiilien kaatopaikkasijoituksen yrityksiltä. Laki ei koske kuluttajia, vaan kuluttajat voivat jatkossakin laittaa poistettavat tekstiilit sekajätteeseen. Paikallisten jäteyhtiöiden vastuulla sen sijaan on huolehtia asianmukaisesta loppusijoituksesta. Uuden lain myötä tekstiilijäte päätyy useimmiten poltettavaksi energiaksi.
Sekajätteen kautta energiaksi päätyvä, vain muutaman käyttökerran jälkeen käytöstä poistettu vaate on kuitenkin silkkaa tuhlausta. Vaatteen valmistaminen, kuljettaminen ja markkinointi kuluttaa luonnonvaroja. Ihanteena olisikin, että aikansa palvellut vaate päätyisi hyötykäyttöön ensin materiaalina ja sitten raaka-aineena.
Tällä hetkellä tekstiilijätteen hyödyntäminen on vielä alkutekijöissään, mutta kasvanut kiinnostus kestävän kehityksen mukaisiin tuotantomenetelmiin on luonut Suomessakin joitakin tervetulleita kehityshankkeita. Vaateliikkeistä ainakin H&M kerää jo nyt käyttöön kelpaamatonta tekstiilimateriaalia liikkeissään. Paikallistasolla esimerkiksi janakkalalainen Dafecor kerää tekstiilijätettä myös kotitalouksilta. Vaatteiden ja lumppujen keräyskampanjoita järjestetään myös aika ajoin. Uudelleenkierrätetty raaka-aine on mekaanisesti karstattu ja siitä on valmistettu uusia tuotteita muun muassa teollisuuden käyttöön ja maanrakennuskankaiksi.
Tekstiilien kiertotalous vaihtoehtona
Nyt käynnissä on kiinnostava pilottihanke, jossa pyritään edesauttamaan tekstiilien kiertoa ja hyödyntämään paremmin muuten jätteeksi päätyvä tekstiilimateriaali. Relooping Fashion Initiative -kiertotaloushankkeessa on mukana suomalaisia yrityksiä, VTT sekä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy.
Aluksi hankkeessa kerättiin uudelleenkäyttöön kelpaamattomia matalan arvon puuvillavaatteita, joista poistettiin kaikki ylimääräinen: isot saumat, painatukset, tuotelaput, napit ja vetoketjut.
– Lajittelu on hyvin työvoimavaltaista, kertoo kehitysvastaava Pia Engström Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta.
Koska kyseessä oli kartoittava pilotti, materiaalin tuli olla 100-prosenttista puhdasta puuvillaa. Lajittelun jälkeen seurasi puuvillan repiminen sekä kemiallisen liotuksen vaihe. Kemiallisessa liotuksessa puuvillakuitu ikään kuin pilkotaan ja rakennetaan uudelleen. Menetelmä muistuttaa viskoosin valmistusta, sillä puuvillasta saadaan kemiallisen liotuksen avulla pitkää ja hyvälaatuista kuituainesta. Kemiallisen liotuksen menetelmä on kuitenkin viskoosin valmistusta ympäristöystävällisempi, sillä liotukseen ei tarvita rikkihiiltä.
Kuidusta kehrätty lanka ja siitä valmistettu neulos on sileää ja kiiltävää. Mullistavaa kemiallinen liotus onkin juuri siksi, ettei kuitu menetä liuotusprosessin yhteydessä ominaisuuksiaan kuten mekaanisessa kierrätyksessä. Asia on pikemminkin päinvastoin. Kuidun laatu paranee kun kuitupituutta on mahdollista säädellä.
Loppuvuodesta nähdään, millaisia vaatteita hankkeesta syntyykään. Kierrätetystä puuvillasta valmistetut neulevaatteet tulevat myyntiin Seppälään vuodenvaihteessa 2016–2017.
Relooping Fashion Initiative on yksi mittari, jossa testataan, kuinka kannattavaa tekstiilien kierrättäminen voi olla. Materiaali kerätään siellä, missä sitä käytetään. Puuvillainen vaate voisi siis teoriassa kiertää loputtomasti raaka-aineesta vaatteeksi ja jälleen raaka-aineeksi. Neitseellisen puuvillan käyttöön verrattuna kemiallisen liotuksen menetelmällä voidaan säästää yli 70 prosenttia vesijalanjäljessä ja 40–50 prosenttia hiilijalanjäljessä.
Tulevaisuudessa on myös mahdollista, että muitakin tekstiilimateriaaleja, kuten polyesteriä, päästään hyödyntämään. Menetelmät ja osaaminen tekstiilijätteen hyödyntämiseksi ovat jo olemassa. Sen sijaan palvelukokonaisuuden toteutus puuttuu vielä. Tarvitaan uudenlaista kokonaisvaltaista ajattelua sekä palveluntuottajien ja yritysten yhteistyötä, jotta tekstiilien keräys hyötykäyttöön myös kuluttajilta olisi kannattavaa.
Kuluttajallakin mahdollisuus kokonaisvaltaiseen kiertotalousajatteluun
Pia Engström muistuttaa, että kiertotalousajattelusta nähdään helposti vain kuidun kierto, vaikka kyse on myös kuluttajien valinnoista.
– Kiertotalous on myös kuluttajien arkipäivää, ja ensisijaisesti kyse on laadun tunnistamisesta. Kun hankkii laatua, se kestää. Parasta olisi siis huolehtia siitä, että tekstiilimateriaaleja päätyisi jätteeksi mahdollisimman vähän, hän sanoo.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskukseen tulee jatkuvasti myös myyntiin kelpaamattomia vaatteita. Engströmin mukaan tekstiilien laatu tuntuu huononevan jatkuvasti.
– Painiskelemme sen kanssa, mihin matalan arvon tekstiili laitetaan. Kierrätyskeskuksessa haluamme kuitenkin toimia vastuullisesti jätelain etusijajärjestystä noudattaen. Ensisijaisesti meille tulevat tekstiilit hyödynnetään myytävinä tuotteina, sen jälkeen materiaalina, vaikkapa matonkuteena. Vasta viimeisenä vaihtoehtona tekstiilit päätyvät raaka-aineeksi.
Vaikka vaate olisi hyväkuntoinen, on tavaraa paikoitellen niin paljon, ettei kaikki mene edes ilmaiseksi.
– Kannattaa ostaa harkiten ja tarkoituksenmukaista. Juuri itselle sopivaa saa vaikkapa teettämällä ja samalla voi tukea suomalaista työtä ja ammattitaitoa. Olisi hienoa, jos meillä olisi enemmän luottovaatteita, joita haluamme hoitaa ja huoltaa ja jotka kestäisivät pidempään, Engström toivoo.
Lisätietoa:
Tiesitkö että:
- Suomessa poistuu vuosittain käytöstä 71,2 miljoonaa kiloa tekstiilejä eli 13,2 kg / asukas.
- Erilliskeräyksen ja lajittelun kautta hyväntekeväisyysjärjestöille ja muille toimijoille päätyy tästä määrästä vain noin 20 %.
- Erilliskeräysten kautta uudelleen hyödynnettävät tekstiilit myydään sellaisenaan kuluttajille tai hyödynnetään mekaanisen kierrätyksen prosessissa repimällä ja puristamalla uusiksi tuotteiksi esimerkiksi parketinalusmatoiksi. Osa keräykseen päätyneistä tekstiileistä on kuitenkin hyvin huonokuntoista tai likaista ja ne poltetaan energiaksi.
- Tekstiilijätteen hyödyntäminen materiaalina on vähäistä. Sekajätteen kautta energiaksi päätyy 80 % poistotekstiileistä.
Lähde: Aalto, Kristiina (2014) Suomen tekstiilivirrat vuonna 2012. Kuluttajatutkimuskeskus.
teksti Iina Ruuskanen • Kuvat Joonas Lumpeinen/Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus
