Surrealistiset kuvakudokset kuljettavat katsojan unen ja valveen rajamaille
Teksti: Laura Voipio, kuvat: Kustaa Saksi
Viime elo-syyskuussa tekstiilitaiteen ystäviä hemmoteltiin, kun taiteilija Kustaa Saksi esitteli Helsingin Korjaamo Galleriassa sarjan uniikkeja kuvakudoksiaan. Kotimaisen tekstiilitaiteen saralla Hypnopompic- näyttely oli kiinnostavin aikoihin.
Kuka kumma Saksi?
Amsterdamissa asuva ja työskentelevä Kustaa Saksi (s. 1975) on tällä hetkellä yksi kansainvälisesti tunnetuimmista ja arvostetuimmista suomalaisista graafikoista. Hän on jättänyt kädenjälkensä kansainväliseen muoti-, design- ja mainosmaailmaan tekemällä yhteistyötä sellaisten maailmankuulujen brändien kuin Niken, Dieselin, Issey Miyaken, Lacosten, New York Timesin, Mercedes Benzin, Playboyn ja Wallpaperin kanssa. Kaupallisen menestyksen ohella Saksi on vastaanottanut myös lukuisia palkintoja työstään graafikkona ja kuvittajana. Sen lisäksi hän on kysytty puhuja erilaisissa taide- ja designtapahtumissa.
Saksi on valmistunut Lahden Muotoilu-instituutista vuonna 2000. Kotimaassa hänet tunnetaan muun muassa VR:n junien uudesta ilmeestä, Juhlitaan! -postimerkkisarjasta, Pori Jazzin vuoden 2010 festivaalijulisteesta sekä Husky Resque -yhtyeen levynkansitaiteesta. Kaiken kaikkiaan hän on kuitenkin huomattavasti tunnetumpi maailmalla kuin kotimaassa – ainakin vielä.
Monipuolinen taiteilija
Kaupallisten suunnittelutöidensä rinnalla Saksi on jo nyt, suhteellisen nuoresta iästään huolimatta, tehnyt merkittävän uran taiteilijana. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla vuodesta 2001 lähtien.
Julistetaiteen, serigrafioiden, kuvitusten ja 3D-tulostimella tulostettujen veistosten lisäksi suuret installaatiot ovat Saksille tunnusomaisia. Hän on muun muassa suunnitellut kokonaisia pilvenpiirtäjiä peittäviä seinämaalauksia.
Vuonna 2013 Saksi lähestyi taiteessaan arkkitehtuuria ja tilasuunnittelua suunnittelemalla ruotsalaisen arkkitehti Gert Wingårdhin kanssa Tukholman huonekalu- ja valaisinmessuille viidestätoistatuhannesta printatusta A3- kokoisesta paperiarkista koostuvan installaation, joka muistutti näyttävyydessään ja massiivisuudessaan kirkkoa.
"Kylmän tietokonemaailman ja pehmeän tekstiilin liitosta syntyy jotakin aivan uutta ja ainutlaatuista."
Tietokone taiteen tekemisen välineenä
Saksin teoksille tyypillistä on herkullinen, riehakas ja mehukas värimaailma. Teoksissa toistuvat usein surrealistiset maisemat, satumaailmoista tutut eläinhahmot, koukeroiset kasviaiheet ja tarunhohtoinen tunnelma.
Myös taiteilijan tekstiiliteoksissa liikutaan kutakuinkin samassa aihemaailmassa. Hypnopompic-kuvakudossarjan nimi nimittäin viittaa siihen heräämisvaiheen tilan aistiharhaan, jossa uni ja valve sekoittuvat toisiinsa surrealistiseksi todellisuudeksi. Tällaiseen valveuneen liittyy joskus myös sellainen poikkeuksellinen tajunnantila, jossa kokija tuntee jonkin läsnäolon tai näkee olentoja ja eläimiä, kuten hämähäkkejä, apinoita ja hyönteisiä. Näitä kaikkia hahmoja nähdään myös taiteilijan tekstiiliteoksissa.
Erityisen tunnusomaista Saksille on se, että hän käyttää tietokonetta taiteen tekemisen välineenä. Tyylilleen uskollisena hän on suunnitellut myös tekstiiliteoksensa tietokoneella. Sinänsä siinä ei ole mitään ainutkertaista, sillä nykyään lähes kaikki tekstiilitaiteilijat käyttävät tietokonetta työskentelynsä tukena. Omaleimaista Saksin kuvakudoksissa on kuitenkin se, että niissä tietokonemaailman estetiikka välittyy vahvasti katsojalle – ja juuri se tekee taiteilijan teoksista kiinnostavia. Kylmän tietokonemaailman ja pehmeän tekstiilin liitosta syntyy jotakin aivan uutta ja ainutlaatuista; jotakin sellaista, mitä suomalaisessa tekstiilitaiteessa ei ole aikaisemmin nähty.
Villa houkuttelee koskemaan
Hypnopompic-näyttelyssä esillä olleet kuvakudokset ovat Saksin ensimmäinen uniikkien tekstiiliteosten sarja. Ensimmäisen kosketuksen tekstiilimateriaaleihin, erityisesti villaan, hän kertoi kuitenkin saaneensa jo joitakin vuosia sitten tehdessään kuosikokoelmaa italialaiselle kashmirneuleiden valmistajalle Gentry Portofinolle. Saksin mukaan ”materiaali tuntui upealta saman tien”. Villa materiaalina jäi polttelemaan taiteilijan mieltä, tai ennemminkin ehkä sormenpäitä, ja vähitellen hän lähtikin laajentamaan taiteellista tuotantoaan tekstiilien maailmaan.
Saksin tekstiiliteoksissa on käytetty mohairia ja alpakan villaa, puuvillaa, viskoosia ja synteettisiä materiaaleja kuten fosforoitua ja metallinhohtoista akryylilankaa. Kokoelman kaikki kuvakudokset ovat samankokoisia 245 x 170 cm, eli hyvinkin kookkaita. Näyttävyytensä ja suuren kokonsa puolesta teokset sopisivat erinomaisesti julkisen tilan tekstiileiksi.
Korjaamo Gallerian näyttelyssä aivan erityistä oli se, että esillä olleisiin tekstiiliteoksiin oikein kannustettiin koskemaan. Yhä edelleen, jopa tekstiilitaidenäyttelyissä, teoksien hypistely ja tunnustelu on ankarasti kielletty. Saksi korostaakin, että kuvakudokset on suunniteltu nimenomaan käyttötuotteiksi, matoiksi tai seinävaatteiksi – ei ainoastaan näyttelyesineiksi.
Saksin teoksissa toistuvat usein surrealistiset maisemat, värikkäät eläinhahmot ja koukeroiset kasviaiheet. Hypnopompic-kuvakudossarjan nimi viittaa heräämisvaiheen aistiharhaan, jossa uni ja valve sekoittuvat toisiinsa surrealistiseksi todellisuudeksi. Silloin kokija saattaa nähdä todentuntuisia harhoja oudoista olennoista ja eläimistä, kuten hämähäkeistä, apinoista ja hyönteisistä.
Jacquard-tekniikan haltuunotto vei aikaa
Aivan kädenkäänteessä Saksin loikka tekstiilitaiteen puolelle ei kuitenkaan tapahtunut. Hypnopompic-näyttelyn tekstiiliteokset on nimittäin kudottu aikaa vievällä jacquard-tekniikalla. Taiteilija kertoi, että kuvakudosten suunnittelu- ja kokeiluprosessiin meni runsaasti aikaa. Kaiken kaikkiaan hän teki kokeiluja muutaman vuoden ajan yhdessä alankomaalaisen Tilburgin tekstiilimuseon kanssa, jossa myös lopulliseen asuunsa hiotut tekstiiliteokset kudottiin.
Jacquard-tekniikka on saanut nimensä ranskalaisen keksijän Joseph Marie Jacquardin (1752–1834) mukaan. Hänen tärkein keksintönsä oli kutomakone, eli automaattiset kangaspuut, jonka toimintaa ohjasivat reikäkortit.
Jacquardin kehittämällä kutomakoneella oli ensimmäistä kertaa mahdollista kutoa koneellisesti monimutkaisempia kankaita, sillä menetelmä mahdollisti yksittäisten loimilankojen hallinnan. Tekniikka mullisti tekstiiliteollisuuden maailmanlaajuisesti. Nykyään jacquard-kangaspuut ovat tietokoneohjattuja.
Lisäkokeiluja tiedossa
Saksin Hypnopompic-näyttelyn vastaanotto oli erittäin hyvä. Se sai kiittäviä arvosteluja ja mediahuomiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Nyt Saksin kuvakudokset kiertävät maailmalla. Lokakuussa teokset olivat esillä Lontoossa, joulukuussa vuorossa on näyttely New Yorkissa.
Jatkossa Saksi aikoo jatkaa tekstiilitaiteen parissa. Hänen tavoitteenaan on tehdä lisää materiaali- ja sidoskokeiluja sekä tutkia jacquard-tekniikan käytön uusia mahdollisuuksia taiteellisessa työskentelyssään. Tietokoneella suunnitellun kaksiulotteisen kuva-aiheen siirtäminen kolmiulotteiseen tekstiiliin inspiroi häntä, sillä silloin taideteos saa taas uuden ulottuvuuden. Saksin kiinnostus kolmiulotteiseen kuvakudoksiin onkin hyvin tervetullutta, sillä suomalaisessa nykytekstiilitaiteessa jacquard-tekniikkaa on hyödynnetty vielä hyvin vähän.
- - - -
