Pääkirjoitus

Sohvamatkailukin avartaa

Täsmällistä, tarkkaa ja etukäteen suunniteltua. Näillä termeillä voi kankaankudontaa kuvailla. Vai voiko? Kudonnan saralla puhaltaa nyt uudet tuulet. Vai miltä kuulostaa kudontatyö, jossa ei voi tehdä virheitä, tai kangaspuut joissa on monta irtonaista pirtaa? 

Uudenlaista kudontaa edustaa esimerkiksi japanilainen saori-kudonta (s. 14), jossa periaatteena on, että virheitä ei voi tehdä, eikä työtä edes etukäteen suunnitella. Omanlaista kudontaa löytyy myös maapallon toiselta laidalta, Perusta, jossa Sirpa Kokko pääsi kokeilemaan muun muassa paikallista backstrap-kudontaa (s. 24). Mullistavin esimerkki kudonnan uusista tuulista löytyy kuitenkin virolaisen Kadi Pajupuun ateljeesta (s. 12). Kadi on keksinyt kokonaan uudenlaisen Kiskopirran, jolla kudontapinnasta syntyy mitä erilaisimpia lopputuloksia. 

Kadin esimerkki osoittaa, että vanhat käsitykset kannattaa kääntää joskus päälaelleen, ja katsoa maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Uudenlaisia näkökulmia tarvitaan nyt myös käsityön opetukseen, joka tulee mullistumaan ensi vuonna voimaan tulevan uuden opetussuunnitelman myötä. Uutta opetussuunnitelmaa pohtii tässä lehdessä myös puheenjohtaja (s. 9), sitä mietitiiin syyspäivillä (s. 22) ja konkreettisesti sitä testailivat luokanopettajaopiskelijat projektissaan (s. 18).

Uusia näkökulmia asioihin saa matkustelemalla, sanotaanhan, että matkailu avartaa. Aina ei kuitenkaan tarvitse matkustaa itse, vaan sohvamatkailukin voi avartaa. Sitä voi harrastaa kätevästi tämän lehden parissa, sillä juttujen mukana pääsee nyt niin Pohjoismaiseen kansallispukuseminaariin Norjaan (s. 5), neulekonferenssiin Skotlantiin (s. 7), Viron käsityöopettajien kesäpäiville (s. 26) kuin käsityömatkalle Budapestiinkin (s. 20).

Avartavaa sohvamatkaa!

Jaana