Pääkirjoitus

Aatteita vaatteista

Kuinka monta kenkäparia itse mahdankaan omistaa? Tähän kysymykseen heräsin katsellessani Merja Markkulan pitkästä vanhojen kenkien rivistöstä koostuvaa taideteosta Jälkien jättäjä kesällä Kuusiston Taidekartanossa järjestetyssä taidenäyttelyssä, jossa kävin haastattelemassa taiteilijaa tämän lehden juttua varten (s.12).

Markkula kritisoi usein teoksissaan kulutusvalintojamme ja pohtii maapallomme kantokykyä. Eikä Markkula ole pohdintojensa kanssa (onneksi) yksin. Viime keväänä esimerkiksi joukko pääkaupunkiseudulla asuvia käsityötieteen opiskelijoita ja muodin ammattilaisia kyllästyi kertakäyttömuotiin, ja päätti perustaa Korjaussarja-kollektiiviin (s.16). Kollektiivi alkoi järjestää vaatehuoltoasemia, joissa vaatteiden poisheittämisen sijaan ne korjataan ja tuunataan entistä ehommiksi.

Näin on tietysti tehty kautta aikojen, mistä sain muistutuksen käydessäni tekemässä juttua keskiaikapukujen ompelukurssilta (s.22). Keskiajalla oli tavallista, että nainen omisti koko aikuisikänsä aikana vain yhden mekon, jota kurottiin ja levennettiin kulloisenkin tarpeen mukaan.

Melkein hävetti seuraavana aamuna pohtia vaatekaapin kymmenien vaatteiden edessä, että mitähän sitä päällensä laittaisi. En kuitenkaan alkanut kurssin tai Markkulan teoksen innoittamana laskemaan vaateitteni tai kenkieni määrää, mutta kolumnistimmepa laski omansa! Arvaatko montako vaatetta Annalla on kaapissaan? Oikean vastauksen voi kurkata sivulta sivulta 19.

Jaana