Pääkirjoitus
Taukovirkkausta ja neuleretriittejä
”Retriitti on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi”, määrittee Wikipedia.
Perinteisestihän retriitissä ollaan päiväkausia hiljaa ja pyritään näin löytämään oma sisäinen rauha. Minua ajatus lähinnä ahdistaa; olla nyt jossain tilassa tekemättä mitään ja vielä pakotettuna hiljaisuuteen. Uskon, että löytäisin sisäisen rauhani paljon paremmin jos saisin samalla puuhastella jotain rentouttavaa ja jutella ihmisten kanssa.
Ilmeisesti muutkin ovat ajatelleet samoin, sillä Suomessa järjestetään vuosittain useita neuleretriittejä, joista Helena kertoo sivulla 6. Neuleretriitissä ei suinkaan olla hiljaa, vaan jutellaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja tutustutaan muihin samalla kun tehdään käsitöitä. Vanhan ajan ompeluseurameininkiä siis. Ja varmasti lopputulos on sama kuin hiljentymisen retriitissäkin: Kotiin palataan rentoutuneena ja iloisena, kiire ja työasiat unohtaneena.
Miniretriitin voi toteuttaa helposti myös kotona. Hiljattain Hesarissa aivotutkija Minna Huotilainen kertoi, miten mekaaninen toiminta, kuten aikuisten värityskirjat toimivat aivojen palauttajana kiireen keskellä. Samaan lopputulokseen pääsee hänen mukaansa myös sukan kutomisella tai kaulaliinan virkkaamisella. Käsityönopettajat tämän toki jo tiesivätkin, mutta oppia pitäisi ottaa myös muilla työpaikoilla; jokaiseen toimistoon taukojumpan oheen myös taukovirkkausta!
Huotilaisen mukaan värittäessä tai neuloessa aivot paitsi palautuvat, mekaaninen toiminta myös tehostaa kuulonvaraista oppimista, jos samalla kuuntelee vaikkapa radiota. Ehkä tämä tieto pitäisi hyödyntää koulumaailmassakin. Mikäpä olisi tehokkaampaa oppiainerajojen ylittävää opetusta kuin määrätä jokaiselle oppilaalle lapasen neulomista biologian tuntien aikana, jolloin sekä opetuksen kuuntelu tehostuisi että käsityötaidot paranisivat – ja vieläpä mieli rentoutuisi samalla!
Jaana
