Matto - arjen somistaja
Matto – arjen somistaja
Käsillätekijän mieluisin kevätnäyttely löytyy Vuotalon galleriasta: täällä näyttelyelämykseen kuuluu maton kutominen. Vielä ehdit!
Oletko koskaan käynyt näyttelyssä, jossa näyttelyesineiden päällä saa tassutella, hyppiä, kieriä tai tehdä kärrynpyörän? Matto – arjen kulttuuria -näyttelyssä Helsingin Vuotalossa saa – kunhan muistaa riisua kengät. Näyttelyn aihe kumpuaa Helsingin Kulttuurikeskuksen Vuotalon tämä vuoden teemasta, arjesta.
– Halusimme rakentaa näyttelyn sellaisista arkisista esineistä, jotka ovat ihan kaikille tuttuja, kertoo Kulttuurikeskuksen Vuotalon johtaja Riitta Aarniokoski.
– Pyörittelimme ideoita, joista monet liittyivät aluksi suomalaisiin arkidesignin klassikoihin, esimerkiksi tunnettuihin astiasarjoihin. Sitten hoksasimme, että mattohan on kaikille tuttu, muodossa tai toisessa. Matto yhdistää myös eri kulttuurien arkipäivää, mikä sopii mainiosti monikulttuuriseen Vuosaareen.
Ruusukas, palkki, lemmenpolku, kirkonkaari, tähkä... sekä tietenkin tuttu palttina monenmoisina raitasommitelmina! Ainakin näitä perinteisiä sidoksia voi löytää gallerian lattialta, joka on vuorattu räsymatoilla kuin vanhan ajan tuvan lattia konsanaan; täyteen ja päällekkäin. Onpa mattoja seinilläkin: taiteen perusopetuksen aikuisopiskelijat ovat suunnitelleet ja huovuttaneet upeita kuviomattoja suomenlampaan villasta työväenopistossa Lentävä matto -kurssilla.
Suurin osa räsymatoista on Helsingin suomenkielisen työväenopiston kudontakurssien opiskelijoiden kutomia. Opiston kudontakurssit ovat harvoja jäljellä olevia paikkoja, joissa enää pääsee kutomaan kangaspuilla ja voi perehtyä kudontaan loimen suunnittelusta lähtien. Työväenopisto on näyttelyn kumppanina, ja tämä mahdollisti oikeiden kangaspuiden tuomisen osaksi näyttelyä. Kutomista saa myös kokeilla. Montako kertaa olet kutonut mattoa galleriassa?
Useimmille näyttelyssä vieraileville aikuisille räsymaton kudonta on tuttua, joko lapsuudenkodista tai mummolasta. Pieniin kerrostaloasuntoihin eivät perintökangaspuut kuitenkaan mahdu, ja taidot unohtuvat. Kokeilemaan uskaltautuvien kasvoilla näkyy nopeasti oivallus: minä muistan tämän!
Jokaisella on tarinoita matoista ja kutomisesta. Monelle on jäänyt mieleen, kuinka räsymaton kirjaviin raitoihin ennen tallentui elämän tärkeät muistot, kun tiensä päähän tulleet tekstiilit leikeltiin hyötykäyttöön matonkuteisiin. Nykyään kuteita saa valmiina, mutta itse leikatut kuteet luovat aivan erityisen tunnelman. Kudonnanharrastajat kyllä käyttävätkin itse leikattuja kuteita mielellään. Mihin ihmeeseen esimerkiksi kulahtaneet lakanat muuallekaan kelpaisivat?
Lapsivieraille kudonta ei välttämättä ole tuttua laisinkaan, ja innokkaita kutojia riittää galleriassa jonoksi asti. Harmi, että kangaspuita on kouluissa vähän. Monet haluavat tulla useammankin kerran; jokin kudonnassa viehättää. Ehkä rytmi ja logiikka, ehkä fyysisyys, ehkä nopeasti näkyvä tulos: tämä on minun raitani! Käsken tulla bongaamaan omia raitoja maton valmistuttua. Yhteiskudottu matto sijoitetaan Vuotalon kirjaston lastenosastolle, jossa sen päällä voi vaikka loikoa kuuntelemassa satuja.
Näyttelyyn kuuluu myös valokuvaaja Liivia Pallaksen valokuvia vuosaarelaisista omissa kodeissaan tärkeiden mattojensa kanssa, sekä kuviin liittyviä tarinoita matoista. Merkitykselliset matot ovat itse tehtyjä tai läheiseltä saatuja, uniikkeja, kierrätettyjä tai perittyjä, sattumalta mukaan tarttuneita tai juuri omaan kotiin suunniteltuja. Ja tietenkin kauniita! Yritän kuvitella, miltä kuvien kodit, tai omani, näyttäisivät ilman mattoja. Ei yhtään niin kodikkaalta.
Matto – arjen kulttuuria
Ke 27.4. asti.
Ohjattua kudontaa lauantaisin klo 11–13
Vuotalon galleria, Mosaiikkitori 2, Helsinki
