Luonnollisesti luova Puukko

Teksti ja kuvat: Mari Salovaara

Ekotaiteilija Raija Puukko katselee maailmaa lapsen silmin ja uskoo luovuuden ja käsillä tekemisen hyvää tekevään voimaan.

Raija Puukon vehreässä puutarhassa on kotoisaa ja tekijänsä näköistä. Taiteilijan tekemiä esineitä on joka puolella pihaa koristamassa. On risutöitä, betonitöitä ja tietenkin vanhoja tavaroita, joille Puukko on antanut uuden elämän. Täällä asuu selvästi käsillä tekijä.

Puukon käsissä syntyy kierrätysmateriaaleista käyttöesineitä, taidetta ja ekosisustuksia. Käsitöiden tekijöille tuottelias Puukko on tullut tutuksi ainakin julkaisemistaan kirjoista Anna hyvän kiertää ja Ekodeko. Niissä vanhat, turhiksi tuomitut esineet muuttuvat kekseliäästi muokkaamalla uusiksi ja kauniiksi.

Uusin kirja Sisusta risusta opastaa risutöiden maailmaan. Kirjoista välittyy ilo ja innostus ekologisempaan ajatteluun, kierrätykseen ja käsillä tekemiseen.

Luovaa leikkiä

Puukon lapsuudessa jonkunlaiset kädentaidot olivat hallussa jokaisella, oli pakko. Pohja taidolle tuli kotoa, mutta varsinainen kipinä käsitöihin syttyi koulussa. Alku näytti nihkeältä, sillä alimmilla luokilla käsityön opetus oli kaavamaista ja ahdistavaa. Ylemmillä luokilla opettajat vaihtuivat, ja tekeminen muuttui. Taiteilija muistaa hyvin innostavat käsityönopettajansa, jotka antoivat tilaa lapsen omalle luovuudelle.
   – Ensin minulla oli latistava käsityönopettaja, mutta sitten tulivat nämä, jotka näyttivät, millaistasen pitää olla. Se oli kuin leikkiä, aivan loistavaa.

Puukko opettaa myös itse sivutoimisesti. Hän on pitänyt kierrätysteemaisia taitopajoja esimerkiksi peruskouluissa ja päiväkodeissa. Ekotaiteilija toivoo kierrätystä vielä nykyistä voimakkaammin kouluihin. Syy ei ole pelkästään ekologinen. Puukon mielestä innostuksen ja taidon siemen piilee mahdollisuudessa kokeilemiseen. Uuden materiaalin huoleton käyttö on järjetöntä, mutta kierrätysmateriaalia riittää kokeiluun tuhlattavaksikin.
  – Kiinnostusta tekemiseen ei voi pakottaa. On päästävä kokeilemaan, saatava tuntuma materiaaliin, miten se menee, taipuu, käyttäytyy.

Taiteiija kertoo innostuneesti vetämistään pajoista, joista ei malteta lähteä edes syömään, kun on niin kivaa. 
   – Kunpa kouluissa voisi enemmän leikkiä materiaaleilla ja tehdä luovasti ilolla. Kuin taiteilija, joka ottaa paljon materiaalia, tekee monta protoa ja seitsemäs versio on vasta lopullinen.

Elämyksiä ja käytettävyyttä

Luovan kierrätyksen taitaja aloitti käsityöläisuransa uusien materiaalien parissa. Puukko painoi käsinkankaita, joista valmisti vaatteita. Tämä loi pohjaa ekologiselle ajattelulle ja kierrätysmateriaalin hyödyntämiselle.

  – Käsityöläisyys itsessään on ekologisen niukkaa ja pienimuotoista. Hiilijalanjälki on pieni, koska koneita käytetään vähän. Jos käyttää luonnonmateriaalia, se palaa alkupisteeseensä, maatuu, Puukko selittää.

Suomen ensimmäisillä kierrätysmessuilla Riihimäellä vuonna 1990 hän kokeili kierrätyspaperin tekemistä käsin.

   – Siihen liemeen kun pistin käteni, niin siitä se lähti. Tajusin, että voin ihan kaikkea materiaalia muokata näin, tehdä niistä jotain muuta, hän muistelee.

"Ei pidä tehdä roskasta roskaa.
Käyttötuotteen on kestettävä yhtä ja toista. "

Kierrätys vei pian mukanaan. Puukko alkoi tehdä paperiveistoksia, joihin sitten alkoi lisäillä puuta, metallia ja muita kierrätettyjä esineitä. Ekotaiteilija oli syntynyt. Puukon kotona teoksia on joka seinällä. Töissä toistuvat hänelle ominaiset materiaalit kuten puu ja metalli sekä vanhat pitsit ja esineet, esimerkiksi kauniisti koristellut rukinlavat. Työhuone kodin yhteydessä on oikea aarreaitta, sillä taiteilija tarvitsee paljon materiaalia. Teokset houkuttelevat pohtimaan, millainen elämä tavaroilla on ollut ennen taiteilijan käsiin päätymistä. Jotkut esineistä päätyvät uudestaan arkiseen käyttöön, sillä Puukko tekee myös käyttöesineitä. Niissä tärkeintä on toimivuus. Kierrätysmateriaalin käyttö ei saa jäädä askarteluksi.
   – Ei pidä tehdä roskasta roskaa. Taideteos on katseltavaksi, mutta käyttötuotteen on kestettävä yhtä ja toista. Kierrätysmateriaalia on jaksettava jalostaa niin, että tuotteesta tulee siisti ja käytettävä, taiteilija toteaa.

Luovuutta. Luo uutta!

Kesä on Puukolle otollista aikaa työskentelyyn. Silloin työhuone laajenee myös pihalle.
  – Olen puutarhafriikki. Tuolla kuusen alla teen, ja kuuntelen lintujen laulua.
Luonto on hänelle tärkeä työskentelyn moottori. Luovuutensa lähteeksi taiteilija ei keksi muuta kuin luonnon.
  – Se vaan tekee niin suuren vaikutuksen. Teokset syntyvät ihan itsestään, ei niitä voi tekemällä tehdä.

Luonto antaa myös tauon luovan työn tekijälle. Kesämökki maalla tarjoaa mahdollisuuden
paikanvaihdokseen ja irrottautumiseen, vaikka taiteilijan silmät ovatkin avoinna ympäristölle ja materiaaleille aina.
  – Ainoa huono puoli luovassa työssä on se, että työpaikka, oma pää, seuraa aina mukana. Mutta ei tämä tunnu työltä, olen etuoikeutettu kun saan tehdä tätä.

Iloisesti puheleva Puukko istuu hyvin puutarhaansa. Kaikki täällä on tasapainoista ja luonnollista. Jatkuva kuluttaminen ei ole välttämätöntä, sillä hyvä olo tulee sisältä, itse asioita toteuttamalla ja uutta luomalla.
  – Luovuus pelastaa ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin. Se on jatkuvuutta, niin kuin lapsen
syntymä, taiteilija vertaa.

Mutta mistä sitä luovuutta sitten saa, jos ideat tuntuvat tyrehtyneen? Puukolla taitaakin olla
taikasilmät, jotka näkevät roskienkin mahdollisuudet?
  – En usko, nauravainen taiteilija torjuu.
  – Ihan lapsen lailla kääntelen esineitä ja katselen muotoja. Kaikilla lapsilla on sama tekniikka, kun ne katselevat pilvien muodostamia kuvioita.

- - - -

Lisätietoja http://raija-ekodeko.blogspot.fi/

Raija Puukon uusi kirja Ekokortit ilmestyy syksyllä 2013