Kolumni

Kolhuinen tomaatti ja yksinäinen banaani

Syyskesä on kasvissyöjän yltäkylläisyyden aikaa. Sienet, marjat ja kasvikset kypsyvät; luonto tarjoaa parhaita antimiaan. Olen yrittänyt ostaa kasviksia torilta ja kauppahallista. Niissä kasvikset on kasattu houkutteleviksi keoiksi, marjoja saa maistaa ja omenoita haistella. Etenkin halliostoksilla olen huomannut, että huomioni kiinnittyy usein laareihin, joissa myydään kakkoslaatuisia, hieman kolhiintuneita tai muuten rupusia kasviksia – usein tomaatteja tai omenoita, joskus sieniä, sitruunoita ja avocadoja. Ensisijaisesti, myönnettäköön, syy on kakkoslaatuisten kasvisten ostamiseen ykköslaatua edullisempi hinta, mutta toisaalta koen myös kantavani korteni kekoon ruokahävikin vähentämiseksi.

On surullista, että meidän on arvioitu tuottavan ruokajätettä noin 300 miljoonaa tonnia vuosittain. Tästä jätekuormasta noin kolmasosa, 90 miljoonaa tonnia, päätyy jätteeksi Euroopassa. Laskennallisesti ruokahävikkimme on nykyisellään 180 kiloa jokaista eurooppalaista kohti. Ruoan pröystäilevä käyttö on onneksi vähentynyt, sillä Euroopassa ruokahävikin määrä on kymmenessä vuodessa laskenut lähes 30 miljoonaa tonnia. Vuonna 2003 jokaisen eurooppalaisen ruokajätekuorma oli huimat 240 kiloa. Samaan aikaan kuitenkin kotitalouksien ruokahävikin määrä per capita on noussut 33 kilosta noin 50 kiloon vuodessa. Se tarkoittaa, että yhä suurempi osa ruoasta päätyy kompostiämpäriin vasta kotitalouksissa. Eat your greens -terveysmantra saa huomaamatta syvän eettis-ekologisen sisällön: kyse ei ole pelkästään puolesta kilosta päivässä vaan myös lautasen tyhjäksi syömisestä.

Ruoan haaskaamiseen on onneksi jo tartuttu EU:n tasolla, joka on julistanut vuoden 2014 Euroopan ruokajätteen vastaiseksi vuodeksi. Vuoden satona on saavutettu jo ainakin se, että kuluttajille on alettu myydä laajemmin myös kakkoslaatuista tavaraa – kieroja kurkkuja, monijuurisia porkkanoita, epämuodostuneita omenoita. Ranskassa maan kolmanneksi suurin supermarketketju Intermarché on alkanut myydä kuluttajille näitä kakkosluokan ”häpeällisiä hedelmiä ja kasviksia” (les fruits et légumes moches) ykköslaadun rinnalla alennettuun hintaan. Groteskit omenat, rumat porkkanat ja epämuodostuneet munakoisot on brändätty taitavasti, ja niiden suosio on ollut hillitön.

Ruokajätteen määrän vastustava liike kuplii Euroopassa ja on matkalla hyvää vauhtia tänne Pohjolaan päin. Tanskassa Stop Spild Af Mad ("lopeta ruoan tuhlaus") -kansalaisjärjestö on saanut jo paljon julkisuutta ja järjestön perustaja Selina Juul onnistunut juurruttamaan ruokajätteen syntymistä vastustavan aatteen tanskalaisiin kauppoihin ja ravintoloihin. Joka toinen tanskalainen on Juulin mukaan jo vähentänyt ruokajätteensä määrää. Suomessa ruokajätteen vähentäminen on jäänyt vielä pääosin Eurooppatiedotuksen tasolle, tosin Martoissa ”jämät jääkaapista” -filosofiaa on toteutettu hiljaisesti jo vuosia. Asenteissamme on vielä parantamisen varaa monessakin suhteessa: esimerkiksi Tanskasta poiketen Doggie Bag on meillä käytössä lähinnä pizzerioissa ja pikamättöruokaloissa, ei hienommissa ravintoloissa.

Luin lyhyen jutun Selina Juulista suomalaisen naistenlehden palstalta jo huhtikuussa. Jutussa Juul kertoi ostavansa marketista aina yksittäisiä banaaneita, koska muut asiakkaat hamuavat mielellään terttuja. Olen sittemmin yrittänyt toteuttaa Juulin neuvoa antaen mahdollisuuden myös niille laarin pohjalla makaaville yksittäisille, pilkullisille banaaneille.

Anna

Anna Kouhia työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa, ja hän valmistelee väitöskirjaansa käsityön jaetuista merkityksistä ja käsitöistä sosiaalisina käytäntöinä.