Kesäkäsitöitä - huovutuksia & neuleita
Teksti ja kuva: Tuija Vähävuori
Tuija Vähävuoren villantäyteiseltä opintomatkalta Tanskaan löytyi värikkäitä ideoita opiskelijoile ja kollegoillekin jaettavaksi.
Kansainvälinen huovutussymposium, Felt in Focus, järjestettiin toista kertaa Tanskassa, Fyn saaren Glamsbjergin kylässä. Avajaisseremonioiden jälkeen ohjelmassa oli kaksi täyttä kurssipäivää, retki Odenseen ja kaksi päivää toisella kurssilla, huopavaatenäytös ja päätösillallinen. Siinä tapahtumaviikon antia, unohtamatta maittavia herkkuja, joilla meitä hemmoteltiin.
Kurssien opettajina oli alan taitajia ympäri maailman. Haaveeni toteutui, kun pääsin englantilaisen Jeanette Appletonin oppiin. ”Mark Making in Felt” -teemakurssilla saatiin vinkkejä huopapinnan som- mittelun lähtökohtiin ja kokeiltiin erilaisia kuviointitapoja. Toinen mielenkiinnon kohteeni oli ”Print, paint and reserve on silk for nunofelting”, jossa opettajana toimi tanskalainen Kirsten Lundberg.
Suurimmalle osalle kurssilaisista kankaanpainanta oli täysin uutta, joten teoria oli aloitettava alkeista. Myönnettäköön, että värien sekoittaminen ja muut perusasiat alkuun hieman turhauttivat. Mutta kun päästiin käytännön kokeiluihin, sai kokeneempikin tekijä runsaasti ideoita, miten printtejä voi käyttää huopapinnan rikastamiseen.
Huovutustapahtumaan osallistuminen mahdollistui pitkälti CIMOn (Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus) Grundtvig 10-vuotisjuhlakilpailun palkintosummalla. Viime syksynä järjestetyssä kirjoituskilpailussa CIMOn raati arvioi tarinani yksilöliikkuvuuden pääpalkinnon arvoiseksi. Kerroin osallistumiskoke- muksistani ensimmäiseen Felt in Focus 09 -symposiumiin, miten olin hyödyntänyt tapahtumassa syntyneitä kontakteja ja edistänyt sitä kautta opiskelijoiden sekä työyhteisön kotikansainvälistymistä.
Villa oli Färsaarten kultaa
Kansainvälisen huovutusviikon jälkeen ehdin piipahtaa vielä ennen kotiinpaluuta Pohjois-Atlantin kulttuurikeskuksessa. Kööpenhaminassa. The North Atlantic House sijaitsee keskustan tuntumassa, Christianshavnissa. Kulttuurikeskuksessa oli esillä ihastuttava neulenäyttely.
Tanskalle kuuluvaa autonomista saariryhmää, Färsaaria, on kutsuttu kuvaavasti ”Lammassaariksi” ja ”Lintujen paratiisiksi”. Vuonna 1880 noin 80 % Färsaarten väestöstä sai elantonsa lammastaloudesta.
Villan sanotaan olleen Färsaarten kultaa. Villa, kudotut kankaat sekä sukat ja neulepuserot, erityisesti ns. kalastajaneuleet, olivat vuosisatoja saarten tärkeimpiä vientituotteita. Vaikka Färsaarilla oli noin 5 000 asukasta, vuosina 1712–1721 kerrotaan neulotun 42 000 sukkaparia per vuosi. Lukumäärä kasvoi myöhemmin jopa 120 000 parin vuosituotantoon.
Puseroiden neulomisen suosio ohitti sukkien neulomisen 1700-luvun lopulla. Jopa Tanskan armeija teki 1900-luvulla sopimuksen, jonka mukaan sotilaiden oli käytettävä Färsaarten neulepuseroa osana vaatetusta.
Kiinnostus neulomiseen hiipui hiljalleen, mutta nykypäivänä se on suositumpaa kuin koskaan. Siitä osoituksena Färsaarten pääkaupungin, Tórshavin kymmenkunta lankakauppaa. Vanhin Färsaarten tehdas, Snældan (perustettu vuonna 1949), valmistaa nykyään viittä eri vahvuutta villalankaa. Sirri on pieni langantuottaja, joka valmistaa lankaa ja neulevaatteita saarten omien lampaiden villasta sekoittamatta siihen muita kuituja.
Muutamia Färsaarten neulebrändejä on yltänyt maailmanmaineeseen asti kuten kahden neulesuunnittelijan Guðrun & Guðrun, neuleperinteestä inspiraatioita ammentavat Soulmade, Navia ja STEINUM.
Färsaarilla oli aikoinaan tapana neuloa vain käyttötuotteita, mutta Randi Samsonsen, Astrid Andreasen ja Katrina Maria Hansen ovat osoittaneet, miten neule muokkautuu taideteokseksi.
Neuletaidekätkö löytyi
Faroese knit: art and design -näyttely esitteli kahden neuletaiteilijan, Katrina Maria Hansenin (1913-2010) ja Jóhanna av Steinumin, suunnittelemia neuleita. Vuoteen 2010 asti Hansen pysyi anonyymina ja oli tuntematon nimi Färsaarten taidepiireissä. Neulotut seinätekstiilit löytyivät sattumalta Hansenin kodin kätköistä, kun yliopistossa opiskeleva Steinumin kävi vuonna 2007 haastattelemassa kokenutta taitajaa. Nuori neulesuunnittelun opiskelija oivalsi heti, että oli löytänyt jotakin ainutlaatuista, ja että luomukset tulee saattaa laajempaan tietoisuuteen. Vaikka Hansenin taiteellinen ilmaisutyyli olikin tuntematonta, erityisesti hänen taidokkaita neulepuseroitaan arvostettiin suuresti. Lähes kaikki Faroese knit: art and design -näyttelyn seinätekstiilit oli toteutettu neuloen, joukossa oli vain yksi virkattu teos. Kokoelma käsittäa erikokoisia, pääasiassa isohkoja seinätekstiilejä, joille on tunnusomaista värit ja geometriset muodot. Niiden arvellaan valmistetun vuosina 1960–80.
Steinum innostui Hansenin taidetekstiileistä niin kovasti, että halusi käyttää niitä neulemallistonsa suunnittelun lähtökohtana. Vuodesta 2009 alkaen hän onkin suunnitellut STEINUM-tuotenimellä yksilöllisiä neuleita, joita valmistetaan käsin Färsaarilla ja Ukrainassa. Hansen kuoli 96-vuotiaana vuonna 2010. Monen muun taiteilijan tavoin hän sai ansaittua tunnustusta vasta poismenonsa jälkeen.
Faroese knit: art and design on mainio esimerkki kahden sukupolven neuletaiturin vuoropuhelusta, jossa perinne ja luova ilmaisu kohtaavat. Etenkin Hansenin ilmaisutyyli soveltuu mielestäni sovellettavaksi moniin eri käyttötarkoituksiin.
Lähteet:
www.sivistys.net/uutiset/grundtvig_palkinto_kotikansainvalistajalle.html
Steinum av, J: Knitting in the Faroe Islands.
H.N. Jacobsens Bokahandil: The HNJ’s Indispensable Guide to the Faroe Islands.
