Käsityö kuntouttaa!
Teksti ja kuvat: Helka Lehti
Käsityönopettaja, kaksi toimintaterapeuttia, kymmenen mielenterveyskuntoutujaa ja läjäpäin kierrätysmateriaalia. Työväenopiston ja psykiatrian poliklinikan käsityökursseilla Malmitalossa nautitaan käsillä tekemisestä – ja kuntoudutaan!
Toiminta-ajatuksensa mukaisesti Helsingin suomenkielisen työväenopiston tavoitteena on edistää yhteisön hyvinvointia. Tavoite toteutuu yhteistyössä kaupungin psykiatrian poliklinikan kanssa Mieko- kursseilla, joiden lukumäärästä ja sisällöstä alueopistot päättävät. Työväenopiston opettaja suunnittelee kurssin poliklinikan toimintaterapeutin avustuksella ja ehdottaa kurssia opistolle. Toimintaterapeutti markkinoi kurssia alueen mielenterveyskuntoutujille ja on mukana kurssilla tukemassa kuntoutujia.
Opiston muilla kursseilla erityisoppijoiden huomiointi ei aina ole mahdollista, mutta Mieko- kursseilla sisältö voidaan räätälöidä kuntoutujien toimintakyvyn ja kiinnostusten mukaan. Osallistujien maksimimäärä on normaalikursseja pienempi ja kurssimaksu on alennettu. Opiskelijat voivat kärsiä esimerkiksi masennuksesta, keskittymisvaikeudesta tai muistihäiriöistä. Useimmat kuntoutujat eivät ole työelämässä ja jo pelkästään viikottain kurssille tuleminen voi olla haastavaa – mutta kuntouttavaa.
Toimintaterapeutit Anne Messula ja Kaisa Rauhala kertovat Mieko-kursseista psykiatrian poliklinikan toimintana:
“Yhteistyö alueellisen työväenopiston kanssa on alkanut 1980-luvulla. Sen tarkoituksena on tukea potilaina olevia ihmisiä löytämään asuinalueensa palveluita oman kuntoutumisensa tueksi. Tavoitteena on tarjota mielekästä toimintaa aidoissa oppimisympäristöissä ja mahdollistaa säännöllinen kotoa lähteminen. Mieko-kurssi toimii siltana työväenopiston muille kursseille sekä muille toimintaympäristöille.
Kurssilla opiskelijat voivat tutkia turvallisessa ympäristössä voimavarojaan, pätevyyttään, keskittymiskykyään sekä aloitekykyään. Mielialahäiriöt alentavat tyypillisesti toimintakykyä; kuva itsestä toimijana painottuu negatiivissävytteisesti (”en osaa”, ”minusta ei ole tähän”). Onnistumisen kokemukset itseä kiinnostavissa toiminnoissa motivoivat ja tukevat valintojen tekemisessä myös kurssin ulkopuolella. Kurssien avulla opiskelijat ovat elvyttäneet vanhoja taitojaan ja uskaltautuneet oppimaan uutta.
Kurssille osallistuneet kertovat, että kurssin myötä toimintaan ryhtyminen on helpottunut myös kotona. Opiskelijat ovat löytäneet itselleen uusia rooleja, ihmissuhteita ja toimintaympäristöjä. Kierrätyskäsityökurssin yhteydessä tutustuimme myös Kierrätyskeskuksen toimintaan.”
Mielenterveyskuntoutujien opettaminen käsityönopettaja Helka Lehden näkökulmasta:
“Mieko-kurssit ovat lähes samanlaisia kuin muutkin työväenopiston kurssit. Toki kursseilla edetään hitaammin ja opiskelijoita pitää tsempata enemmän, etenkin jos työ ei etene toivotusti. Pitää myös itse pystyä hyväksymään jos lyhyellä kurssilla ei ehditä käymään läpi kaikkea etukäteen suunnittelemaansa. Ensisijaisena tehtävänäni ei ole käsityötaitojen opettaminen vaan kuntouttamisprosessin tukeminen. Opettajalle ei kerrota kuntoutujien diagnooseja tai hoitohistoriaa. Minulla ei ole erillisiä erityispedagogiikan opintoja, mutta kursseilla on pärjätty hienosti. Ohjenuoranani on ollut opettajaopintojeni ainoalta erkkapedan kurssilta mieleeni jäänyt motto: “Erityisopetus on hyvää yleisopetusta erityistä tukea tarvitseville”.
Kärsivällisyyteni on kasvanut; on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka haastavaa ruohonjuuritason opetus on. Tämän on kyllä voinut todeta enemmänkin tietotekniikan Mieko-kursseilla, sillä käsityön kursseilla opiskelijoiden osaamisen korkea taso on yllättänyt. Parasta Mieko-kursseissa on opiskelijoiden korkea motivaatio: kurssi on monelle viikon kohokohta. Voin myös suunnitella sisällön tutuiksi tulleita opiskelijoita varten.
Haasteita on toisinaan ollut opiskelijoiden rekrytoiminen kurssin täyteen saamiseksi, sekä sitouttaminen: vaikeassa elämäntilanteessa kurssi jää helposti kesken. Opettajalla on myös haastava tehtävä toimia oma-aloitteisena linkkinä poliklinikan ja työväenopiston välillä, sillä opiston puolelta toimintaa ei koordinoida erityisemmin ja erityiskurssi vaatii hieman erilaiset pelisäännöt. Olen myös tietotekniikan opettaja, joten kursseihin on ollut upeaa yhdistää luontevasti tietotekniikkaa. Ideoita ja ohjeita on haettu blogeista ja linkit säilyvät tallessa Pinterest- taulussa. Tulevaisuudessa on myös suunnitteilla kuvankäsittelyn yhdistämistä kuvansiirtoon ja kankaanpainantaan. Käsityö ja tietotekniikka ovat molemmat konkreettista ja ne ovat myös tärkeitä arkipäivän taitoja, joiden avulla pysytään nyky-yhteiskunnassa mukana. Tosin käsitöitä tehdessä omasta hyvinvoinnista ja henkilökohtaisistakin asioista juttelu on luontevampaa.”
Mieko-kurssilla olleet opiskelijat kommentoivat:
– Kyllä tämä on lisännyt hyvinvointiani. Tärkeää on myös kuulua johonkin ryhmään, eikä vain tehdä jotakin yksikseen kotona.
– Täällä on saanut paljon uusia ideoita! Olen myös huomannut, että kierrätystuotteet ovat myyviä, joten ehkä tällä voisi saada elantoakin aikaiseksi.
– Pakenen arkea ompeluun, enkä malttaisi lopettaa, vaan jatkan aamuyöhön asti. Kurssilla on tullut melkein liikaakin ideoita, kun innostuu kaikesta ja tulee suorituspaineita, jotta ehtisi tehdä kaiken.
– Olen löytänyt tekemisen ilon. Enää kotona odottava kangaskasa ei vainoa minua, vaan uskallan tarttua siihen.
– Aluksi häiritsi, kun en heti osannut ryhtyä työn toimeen, vaan tuli “jumitusvaihe”. Kurssin edetessä olen oppinut hyväksymään jumittamisen: se on minun tyylini tehdä käsitöitä.
– Tämä on parasta mitä minulle on tapahtunut, heti miehen ja lapsien jälkeen!
